Daladala eli paikallinen bussi. Se on siis pienen pieni
pakettiauto, jossa istumapaikkoja on noin 16:sta, mutta käytännössä niihin
otetaan niin paljon porukkaa kuin on vaan mitenkään mahdollista. Jos ei mahdu
istumaan niin sitten seisotaan, daloissa ollaan hyvin limittäin, lomittain ja välillä hieman päällekkäin. Puoli autoa pitää tyhjentää kun joku takapenkillä
oleva haluaa kyydistä pois. Ne pysähtyvät silloin kuin joku haluaa kyytiin tai
kyydistä pois. Daladaloilla ei ole mitään aikataulua, ne kulkee silloin kun
porukkaa on. Niissä sitä meininkiä vasta onkin. Minäkään en hirveän pitkä ole
(167cm), niin en minäkään mahdu seisomaan niissä kunnolla kun pää osuu kattoon.
Silloin kun joutuu seisoman, niin ei nää
yhtään missä päin auto on menossa. Ja
tiet täällä ei ole mitenkään tasaisia, että kohtalaisen pomppuista kyytiä
meinaa olla. Halpa ja kätevä kulkupeli. Harjoittelupaikasta pitää kahdella eri dalalla tulla takaisin talolle.
Taloon on tullut lisää porukkaa, kaksi australialaista, pari
suomalaista tyttöä, joista toinen tuli minun ja Niinan huoneeseen sekä 5
ruotsalaista.
Täällä kummastuttaa se, että vaikka mittari näyttää lähemmäksi
+30 astetta, osalla (varinkin miehillä) on paksut villapipot päässä ja
muutenkin tosi paksut vaatteet. Selitykseksi saimme paksujen vaatteiden osalta
sen että miehet ajavat moottoripyörillä ja ne vaatteet suojaavat heitä jos sattuvat
kaatumaan. No selityshän sekin tietysti on, ihmetyttää vaan et itsellä hiki
valuu topissa ja shortseissa niin porukka on villapipot päässä ja paksut
pitkähihaiset päällä. Samoin kun
sairaalaan tulee vauvoja, niin suurimmalla osalla lämpimät villapipot päässä. Pienillä
vauvoilla harvoin on vaatteita päällä, heidät on kääritty useaan kankaaseen. Pari
kertaa tullut vastaan, että päällimmäisenä on paksu huopa.
Täällä huomaa, ettei täällä ole juuri mitään
kertakäyttötavaraa. Ja miten meillä Suomessa sitä on joka paikassa.
Viime viikolla sairaalaan tuli vauva tarkastus käynnille,
hänellä oli 6 sormea ja 6 varvasta, nyt on semmoinenkin ihme tullut nähtyä. Ne
eivät varsinaisesti olleet oikeita sormia ja varpaita vaan sellaiset ylimääräiset
lerpakkeet. Vauva lähetettiinkin toiseen sairaalaan, missä lääkäri poisti ne.
Uusi viikko harjoittelua menossa, Pasuassa on miesten
osastolla on ”vain” 9 sänkyä samassa
huoneessa. Terveysasemalla on myös naisten ja lasten osasto, jossa olimme pari päivää. Siinä huoneessa on 16 sänkyä samassa huoneessa, ei minkäänlaisia väliverhoja
missään. Lääkärin kiero oli mielenkiintoinen. Suomessa on totuttu, että kun
lääkäri lähtee kiertämään potilaita, lääkäri työntää kärryä jossa on yleensä
tietokone. Täällä ei ole tietokoneita. Lääkäri otti nurkasta sellaisen puisen,
meidän nuottitelineen näköisen telineen mukaan kun lähdettiin potilaita
kiertämään. Sen telineen päällä lääkäri kirjoitti potilaspapereihin.
”Potilaskansioina” toimivat tavalliset ruutuvihkot. Niihin lääkäri kirjoitti,
millä vaivalla potilas on tullut (eli oireet) sekä määräykset.
Lasten ja naisten osasto |
Lääkärin kiertoteline ja potilaspaperit |
Potilaat maksavat osastohoidosta
10 000 shillinkiä (noin 5 euroa), se on kerran vuodessa maksettava summa
jonka he maksavat kun tulevat ensimmäisen kerran vuoden aikana osastolle.
Terveysasema ei tarjoa ruokia potilaille, vaan jokainen syö omia eväitään joita
omaiset tuovat, elleivät käy itse ostamassa lähellä olevasta kaupasta ruokaa. Kun
lääkäri määrää jotain lääkettä potilaalle, hän kirjoittaa ne lapulle. Jonka
jälkeen potilas käy hakemassa kyseiset lääkkeet, lääkehuoneesta. Huoneen
pöydällä oli jokunen lääkepurkki mistä lääkkeenjakaja jakoi lääkärin määräämät
lääkkeet pussiin. Osastolla ei ole juuri
muita lääkkeitä kun antibiootit.
Kilimanjaron huippu näkyy meidän etupihalta, nyt
nähtiin se ensimmäisen kerran, sen verran pilvistä on ollut, ettei huippua ole
näkynyt.
Pyykkipäivä - ei oo mun suosikki päivä.. |
Kiva kuulla sinusta, että siellä menee hyvin. Täällä väännetään opparia ja muita miljoonaa tehtävää. Syksy jo tullut, puut ovat kellastuneet. Viikko ja sitten on syysloma. Itse olen lähdössä Lontooseen, että vähän kansainvaästä toimintaa minullekin teidossa. Voi hyvin ja kerro kuulumiasiasi.
VastaaPoistatekuin Oili
"Täällä huomaa, ettei täällä ole juuri mitään kertakäyttötavaraa. Ja miten meillä Suomessa sitä on joka paikassa. "
VastaaPoistaHyvä huomio, koita muistaa se vielä täällä Suomessakin. Länkkärielämä vie niin helposti mukanaan, muovikääreeseen pakattu koko elämä valmiiksi..