Kulttuuri eroja

Alkuun ei tullut iltaisin laitettua moskiitto-verko kunnolla, aamuisin huomasin olevani melkoisilla paukamilla. Täällä ei näe eikä kuule hyönteisiä ne on niin pieniä, mutta isoista kutiavista paukamista huomaan että niitä on ollut, osalle taas ei tule minkäänlaisia paukamia.

Pimeä täällä tulee kohta kuuden jälkeen illalla, sen jälkeen ei saa yksin liikkua ulkona. Jos meinaa liikkua pimeän aikaan pitää käyttää taksia. Sen takia iltaisin ei tule lähdettyä juuri minnekään, ellei koko porukalla lähdetä.

 Ravintoloissa palvelu on hitaan puoleista.  Viime viikonloppuna käytiin koko porukka ulkona syömässä, saksalaisen tytön synttäreitten kunniaksi. Odotimme ruokia yli 1½ tuntia. Suomessa kukaan ei odottaisi ravintolassa ruokaa niin kauan.  Vihdoin ja viimein ruokia alkoi tulla, kaikille ei ollut valmiiksi katettu haarukoita/ veitsiä. Kun jollekkin tuli ruoka, ja hän pyysi saada haarukan, tarjoilija otti sen vieressä istuvalta. Ja kun vieressä oleva sai ruoan ja häneltä puuttui haarukka, ja pyysi saada haarukan niin taas tarjoilija otti sen vieressä olevalta. Meitä oli pöydässä 10 henkeä, juomatarjoilu meni seuraavanlaisesti. Tarjoilija kysyi ensimmäiseltä mitä juomaa otat, ja kävi hakemassa kyseisen juoman.  Sen jälkeen tarjoilija otti seuraavalta juomatilauksen ja haki taas yhden juoman kerralla, vasta kun edellisen juoma oli pöydässä hän kysyi seuraavalta. 

Talon tarjoama ruoka on ihan hyvää.  Se on sekoitus länsimaalaista ja afrikkalaista ruokaa.

Jalat täällä ovat kestolikaiset. Meidän ”kotitie” on semmoista hiekkaa mikä pölisee todella paljon, vaikka ei kävelisi kuin pienen pätkän jalat on aivan pölyiset. Se hiekka värjää myös kengät melko tehokkaasti ruskeiksi.  Meidän yhdestä suihkusta vesi tulee melko ohuena juovana joka ei turhan paljoa kastele, pakko oli ostaa pesusieni millä saa jalat pestyä. Jos vaan seisoo suihkun alla, niin jalkojen lika ei lähde mihinkään. Ennen suihkuun menoa on myös hyvä tarkistaa, että suihkusta tulee lämmintä vettä.

Yleisissä vessoissa käsipaperi on kuin meidän piirustuspaperia, kovaa A4:sta. Vessapaperi taas on sellaista jossa ei ole paloja, siitä vaan repii sen verran kun haluaa. Se taas on sen verran ohutta ja haurasta ettei siihen voi käsiä kuivata. Se vain hajoaisi käsiin.

Aika täällä on hieman erikäsite kuin Suomessa. Mikään ei tapahdu sillä kellon lyömällä kun on jotain sovittu. Esimerkiksi työaika on 9-14, joinain päivin lähdemme talolta vasta klo 9, ja ennen kuin muut on jätetty matkan varrella, saatamme töissä olla vasta puoli kymmenen.

Ensimmäinen harjoittelu viikko terveysasemalla alkaa olla lopuillaan. Pasua health center jossa olemme, on pieni terveysasema, jossa työntekijöitä on yhteensä 57. Terveysasema koostuu muutamasta pienestä rakennuksesta, joissa eri osastot on eri rakennuksessa. Oli lasten ja naisten osasto samassa sekä miesten osasto.  Sitten oli muutama huone missä oli lääkäreiden huoneet. Ensimmäisen päivän olimme Niinan kanssa huoneessa, johon tuli raskaana olevia naisia. Naisilta katsottiin ja täydennettiin äitiyskorttia. Mittasimme heiltä verenpaineet ja tunnustelimme vatsaa sekä kuuntelimme vauvan sydänääniä. Äideiltä joilla raskaus oli alkuvaiheessa, otettiin verinäyte ja tehtiin HIV-testi. Tuttua oli manuaalinen verenpaine mittari ja verinäytteen ottaminen. Tosin verinäytteen otossa oli joitain ”pieniä” eroavaisuuksia. Pistokohtaa ei puhdistettu mitenkään, hoitaja otti neulasta suojan pois ja laski sen takaisin pöydälle (jossa se hetken aikaa lojui kun hoitaja teki jotain muuta), täällä ei ole staassia millä saa suonet näkyviin, täällä staassina toimi kumihanska jota potilas itse piti olkavartensa ympärillä kiinni, hoitaja otti 10:ltä naiselta verikokeet samoilla hanskoilla, näytteenoton jälkeen pistokohtaan annettiin pumpulia, mitä potilas itse piti paikoillaan, täällä ei ole teippiä. Myöskään tutkimuspöydällä ei ole suojapaperia, siinä oli vain ohut patja. Vastaanotto huone jossa olimme, oli todella pieni.

Vastaanotto huone ekana päivänä

Toisena päivänä mittasimme lasten painoja. Täällä lapset käyvät joka kuukausi mittaamassa painonsa viiteen ikävuoteen asti. Vaaka oli hauska, se oli semmoinen mikä laitettiin roikkumaan ja lapset laitettiin sellaisista haalareista roikkumaan siihen. Osalle lapsille annoimme myös a-vitamiinia ja matolääkettä.  Päivän lopuksi pääsimme katsomaan synnytyksen. Täällä ei ole synnytyssalia, se oli ns. ”toimenpidehuone” jossa oli kaksi sänkyä. Ja koska sänkyjä ei voi nostaa eikä laskea, otti hoitaja jakkaran jonka päällä seisoi, jotta pystyi ottamaan vauvasta kiinni äidin ponnistaessa. Lapsi syntyi, mutta se ei päästänyt pihahdustakaan. Vauvan hoitajat laittoivat äidin vatsan päälle, missä pyyhkivät sen, katkaisivat napanuoran ja käärivät kankaaseen. Vauvan hoitajat siirsivät vieressä olevalle sängylle ja rupesivat tutkimaan sitä, vauva oli aika huonon värinen.  Hoitajat yrittivät imeä lapsen nenää ja nielua. (Imu ei tullut seinästä kuten meillä on totuttu, toinen hoitaja polki sen näköistä kapinetta, millä Suomessa poljetaan uimapatjaan ilmaa.)  Hoitajat laittoivat vauvalle aikuisten isot happiviikset. Lapsen syntymästä meni varmaan 10-15 minuuttia ennen kuin hoitajat soittivat lääkärin paikalle, koska kaikki ei ollut ihan kunnossa. Tässä vaiheessa me lähdimme Niinan kanssa, koska meitä tultiin hakemaan töistä. Seuraavana päivänä kuulimme että vauva voi hyvin ja kävimme katsomassa vauvaa ja äitiä. Täällä ei anneta synnytyksen aikana kivun lievitykseen mitään, nainen ei saa myöskään huutaa, jos hän huutaa niin hoitajat läpsivät äidin hiljaiseksi. Mies ei ole synnytyksessä mukana.

Lasten punnitsemista

Kolmantena päivänä olimme Niinan kanssa perhesuunnittelussa huoneessa jossa naisille mietittiin sopivaa ehkäisymenetelmää. Me ei Niinan kanssa oikeastaan tehty muuta kuin istuttiin, kun hoitaja ja asiakas keskustelivat swahiliksi. Pari kertaa hoitaja pisti ehkäisy injektion olkavarteen ja kerran se laittoi yhdelle naiselle ehkäisy implantin.

Niina ja "synnytyssali"

Tänään olimme Niinan kanssa koko päivän ”synnytyssalissa”, mutta ei ollut yhtään synnyttäjää. Joten siinä huoneessa oleva hoitaja kertoi meille, miten synnytys menee täällä ja siihen liittyviä asioita luimme englanninkielisestä kirjasta. Täällä töihin ei oteta eväitä mukaan. Aamuisin syömme talolla aamupalan jonka jälkeen meidät viedään töihin.  Hoitajasta riippuu, pidetäänkö puolen päivän jälkeen tee tauko. Yhtenä päivänä saimme oikeaa teetä, muina päivinä se on maistunut ainoastaan lämpimälle, imelälle maidolle (en tiedä onko siinä olenkaan teetä vai mitä se oikein on).

Paikallinen pyörätuoli :D

                                                               

Swahilin kieltä ja sähkökatkoksia

Täällä sitä Tansaniassa ollaan. Melkein vuorokausi meni matkustamisessa. Alkohan tuo jo puuduttavalta tuntua. Minä onneksi, (perinteisesti) nukuin suurimman osan lennoista, Niina herätti aina kun oli ruoka/juoma tarjoilu menossa. Niina taas ei saanut juuri ollenkaan nukuttua.  Tuli pitkästä aikaa matkustettua koneessa, jossa sai ruoalla oikeat aterimet sekä kaikki ruoka ja juomat oli ilmaisia. Istanbul- Kilimanjaro välisellä lennolla saimme jokainen pussin, jossa oli silmälaput, korvatulpat sekä sukat. Melko luksusta, niin ja vielä et laukku sai kerrankin olla luvan kanssa painava eikä siitä mennyt maksuja.

Istanbulin lentokenttä oli tosi iso, ja melkoinen valomeri näky kun sieltä jatkettiin matkaa. Kilimanjaron lentokenttä olikin ihan päinvastainen.   Ei meinannut tajuta, että kone on kohta maassa kun ei valoja näkynyt juuri missään.  Kentällä meitä oli vastassa Hanna, Tansania Volunteersin toinen omistaja joka on suomalainen.  Kilimanjaron kentältä ajettiin autolla vielä 50 minuuttia tähän majapaikkaan. Enkä muuten nähnyt yhtään katulamppua sillä matkalla.  Ja sitten päädyimme määränpäähämme, Moshin kaupunkiin.

Olemme siis sellaisen yrityksen kun Tansania Volunteersin kautta täällä, tuo yritys järjestää opiskelija ja opettaja vaihtoja sekä vapaaehtoistyötä. Tällä hetkellä meitä on talossa yhteensä 13, joista kaksi on saksalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, muut onkin suomalaisia, eri alojen opiskelijoita. Meillä on Niinan kanssa neljän hengen huone, tällä hetkellä siinä ei ole muita kun me. Olimme kerinneet olla talossa ehkä kymmenen minuuttia, niin tuli ensimmäinen sähkökatko. Otsalamppu kannattaa pitää käden ulottuvilla, sähkökatkokset ovat yleisiä.  Välillä sähköt tulevat nopeasti takasin ja välillä ei ihan niin nopeasti.  Meille kuuluu täällä ruoka kolme kertaa päivässä, aamupala, lounas ja päivällinen. 

Talomme ulkoa päin

Mun ja Niina huone

Meillä on ollut kolmen ensimmäisen päivän ajan swahilin kielen kurssi ja orientoitumista. Hieman hankalaltahan tuo swahili meinaa tuntua.  Alkuun opettelimme perus sanoja, tervehdyksiä, numeroita, jotain perus ruoka sanastoa. Sen jälkeen opettelimme sairaalasanastoa, joka ei jäänyt ollenkaan päähän..

Puoli pilvistä on ollut, mutta lämmin. Veikkaisin, että lämpötila on ollut jotain +25 hujakoilla. Täällä tuntee itsensä melkein miljonääriksi. Tuossa kun automaatilla käytiin, niin tuli nostettua 200 000 shillinkiä :D, setelit joita automaatista sain oli kaikki 10 000.  Kurssi on suurin piirtein, että yhdellä eurolla saa päälle 2000 shillinkiä.

Tänään käytiin Niina kanssa ostamassa paikalliset puhelinliittymät ja kuntosalikortit lähi kuntosalille, joka on noin parin kilometrin päässä. Pitää ensi viikolla alkaa työpäivien jälkeen siellä käymään. Samassa paikassa on myös uima-allas ja auringonotto tuolit.

Mikä täällä hieman kummastuttaa, niin se, että margariini on koko ajan pöydällä. Kysyimme, onko se syötävää kun se on koko ajan lämpimässä, niin vastaukseksi saimme, että kaikilla ei ole jääkaappeja jonka takia margariini on kaupoissakin huoneenlämmössä (ilmeisesti aika hyvin on lisäaineita kun ei tässä lämmössä mene miksikään).  Meille sanottiinkin, että sitä ei saa laittaa jääkaappiin, se muuttuu niin kovaksi, ettei sitä voi käyttää enää sen jälkeen.

Lähtö tunnelmia

Koko opiskelun ajan olen miettinyt, et vähän ois hienoa lähteä vaihtoon ja tehdä ulkomailla joitakin harjotteluja. Afrikka on ollu koko ajan se, minne tahtosin lähteä harjoitteluja tekee, jos jonnekkin lähden. Pari vuotta koulussa  miettinyt kannattaako lähteä, miten mun ei-niin-vahvalla- kielitaidolla pärjää, mut oishan se hienoa lähtee. Ja huomenna sitä oikeesti mennään!!  Uskomatonta. Täytyy kyllä myöntää et vähän  jännittää!!!

Huomenna, tiistaina lähen aamu junalla Kuopiosta, Helsinki-Vantaalla nään Niinan, jonka kanssa lähen reissuun. Niina opiskelee rinnakkaisluokalla sairaanhoitajaksi. Helsinki-Vantaalta lennetään Istanbuliin, jossa vaihdetaan konetta ja josta matka jatkuu kohti Kilimanjaron lentokenttää. Tansaniassa meidän olisi tarkoitus olla keskiviikkoaamuna. Toivottavasti laukut tulee Tansaniaan asti. Samalla lentoyhtiöllä (Turkish airlines)  mennään koko matka, ainut että konetta vaihdetaan välilillä.

Viimenen päivä kotona on mennyt siivoilessa ja  pakkailessa. Vaikka paljon on tullu reissattua, niin silti onnistun aina pakkaamaan aivan liikaa tavaraa mukaan. Meidän matkalipussa lukee et ruumaan menevän matkatavaran painoraja on 30kg, eilen kävimme lukemassa lentoyhtiön sivuja ja siellä lukikin et painoraja onkin 20kg, nyt sit jännitetään et meneekö ylipaino maksua ja minkä verran. (Toivottavasti ei hirveesti tarviis maksaa..) Ei oikein tiedetty et kumpaa tietoa uskoa, sitä mikä lukee lentolipussa vai mitä lentoyhtiön sivuilla lukee. Ei mitään toivoa että saisin tavarat mahtumaan 20 kiloon. Ajattelin, et jos tavarat painaisi maksimissaan sen 25kg, en kuitenkaan ihan päässyt tavoitteeseen. Viimesen kerran ku laukun punnitsin niin se oli 26,1 kiloa. Ja kyllä se alko jo melko survomista olla, et sai laukin kiinni! Onneksi siellä on aika paljon semmosta mitä en tuo takasin ja mikä kuluu kolmen kuukauden aikana (mm. 3 pakettia hanskoja, 1½ litraa käsidesiä..), mahtuu tullessa jotain tuliaisia tuomaan. Mietin, mitä vähentäisin laukusta, mutta en keksi mitään. Ja nyt en kyllä enää aukase laukkua. Tuohon tulee vielä lisäksi tietokonelaukku.

 Loppuviikko meillä varmaankin on orientoitumista ja luulisin että swalihin kielen pika kurssi. Viikon päästä maanantaina alkaa sitten harjoittelu.

Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten Tansaniasta.