Eka harjoittelu lopuillaan, ensi viikolla toiseen paikkaan

Viimeinen harjoittelu viikko Pasuan terveysasemalla menossa. Niin se on vaan viisi viikkoa mennyt. Sairaala sai uudet sairaalasängyt, edellisten hetekka-lankkupohja sänkyjen tilalle. Naisten osastolle tuli uudet sängyt, joissa on jalkopäässä kampi, että nyt voi edes sängynpäätyä nostaa kun kampea veivaa. Edistystä sekin.

Juuri kun luultiin, että sairaalassa on kaikki nähty. Niin luultiin vääriin. Yhtenä päivänä eräs hoitaja tuli huoneeseen, kädessään laite ja pyöritti kampea. Selvisi että se oli radio, jossa oli rautalangasta tehty antenni. Kun hoitaja oli pyörittänyt tovin kampea, radiosta kuului musiikkia – se toimi ehkä alle viisi minuuttia.

 

Radio

Tänään pohdittiin hoitajan etiikkaa. Eilen oli tullut terveysasemalle viimeisillään oleva nainen. Yöhoitaja oli kirjoittanut äitiyskorttiin puolen tunnin välein lapsen sydänäänet, 140-150 oli  pulssi ollut koko ajan. Kun menimme yhdeksän aikaan töihin, äiti oli aloittamassa synnytystä. Lapsi syntyi kuolleena. Kukaan hoitajista eikä lääkäri sanonut meille mitään koko synnytyksen aikan, vaan vasta tilanteen mentyä ohi, kyselimme tapahtuneesta, jolloin hoitaja vastasi lyhyt sanaisesti. Hoitajat eivät maininneet asiasta äidille että hänen vauvansa ei elä. Vauva siirrettiin viereiselle sängylle. Mietimmekin, että ottaapa äiti lapsensa kuoleman yllättävän hyvin, mutta todellisuudessa äiti ei vielä tiennyt että lapsi syntyi kuolleena. Hoitaja kertoi meille synnytyksen jälkeen, että lapsi syntyi kuolleena (huomasimme saman, koska vauvasta ei pääässyt pihahdustakaan ja oli veltto), vauvan ihopoimuista ja väristä sekä napanuorasta hoitaja oli päätellyt että vauva on ollut kuoleena äidin vatsassa jo muutaman päivän. Tässä vaiheessa hoitaja pyyhki äitiyskortista lapsen pulssit yli, jotka yöhoitaja oli kirjoittanut ja kirjoitti, että pulssia ei havaittavissa. Synnytyksestä meni reippaasti yli tunti, ennen kuin hoitaja mainitsi äidille ohimennen, että sun vauva on ollut kuolleena jo pari päivää, älä itke, ei ole aihetta itkuun. Täällä ei hoitajat/ lääkärit tunne hirveästi myötätuntoa potilasta kohtaan. Suomessa hoitaja istuisi varmaan aika nopeasti oikeudessa hoitovirheestä jos tuommoista tekisi.

Netti on viime aikoina juminut aika paljon. Tällä hetkellä (varsinkin iltaisin) on aika tuuria jos pääsee nettiin.  

 

Alkuun täällä oli lämmintä ja kuivaa nyt on ilma muuttunut kosteammaksi. Nyt on lämmintä ja kosteaa, joten hiki virtaa. 

Paikalliset on kyllä melko kekseliäitä, kaupungilla myydään mm. sandaaleja jotka on tehty traktorin renkaista. 

Seuraava harjoittelu kestää neljä viikkoa, ensi viikolla menemme Majengon terveysasemalle. Sen harjoittelun jälkeen meillä on kolmisen viikkoa lomaa ennen Suomeen paluuta.  Ensin lähdetään noin viikoksi Etelä-Afrikkaan, Johannesburgiin on lennot varattu. Muuten on vielä vähän auki, mitä Etelä-Afrikassa tehdään. Sen jälkeen mennään viikoksi Sansibarille löhöilemään.

 

Tytöt osti vähän lentoja..

Lentoja ei voinut luottokortilla maksaa, joten meidän piti automaatista nostaa käteistä. Ja Louis maksoi meidän lennot puhelimen välityksellä. Täällä on paikallisilla puhelimissa joku toiminto, jonka avulla pystyvät maksamaan laskuja, kunhan lataavat ensin rahaa puhelimeen. Täytyy kyllä myöntää, että ei oo ikinä ollu kädessä yli 1 500 000 eli puolta toista mljoonaa!