Kulttuuri eroja

Alkuun ei tullut iltaisin laitettua moskiitto-verko kunnolla, aamuisin huomasin olevani melkoisilla paukamilla. Täällä ei näe eikä kuule hyönteisiä ne on niin pieniä, mutta isoista kutiavista paukamista huomaan että niitä on ollut, osalle taas ei tule minkäänlaisia paukamia.

Pimeä täällä tulee kohta kuuden jälkeen illalla, sen jälkeen ei saa yksin liikkua ulkona. Jos meinaa liikkua pimeän aikaan pitää käyttää taksia. Sen takia iltaisin ei tule lähdettyä juuri minnekään, ellei koko porukalla lähdetä.

 Ravintoloissa palvelu on hitaan puoleista.  Viime viikonloppuna käytiin koko porukka ulkona syömässä, saksalaisen tytön synttäreitten kunniaksi. Odotimme ruokia yli 1½ tuntia. Suomessa kukaan ei odottaisi ravintolassa ruokaa niin kauan.  Vihdoin ja viimein ruokia alkoi tulla, kaikille ei ollut valmiiksi katettu haarukoita/ veitsiä. Kun jollekkin tuli ruoka, ja hän pyysi saada haarukan, tarjoilija otti sen vieressä istuvalta. Ja kun vieressä oleva sai ruoan ja häneltä puuttui haarukka, ja pyysi saada haarukan niin taas tarjoilija otti sen vieressä olevalta. Meitä oli pöydässä 10 henkeä, juomatarjoilu meni seuraavanlaisesti. Tarjoilija kysyi ensimmäiseltä mitä juomaa otat, ja kävi hakemassa kyseisen juoman.  Sen jälkeen tarjoilija otti seuraavalta juomatilauksen ja haki taas yhden juoman kerralla, vasta kun edellisen juoma oli pöydässä hän kysyi seuraavalta. 

Talon tarjoama ruoka on ihan hyvää.  Se on sekoitus länsimaalaista ja afrikkalaista ruokaa.

Jalat täällä ovat kestolikaiset. Meidän ”kotitie” on semmoista hiekkaa mikä pölisee todella paljon, vaikka ei kävelisi kuin pienen pätkän jalat on aivan pölyiset. Se hiekka värjää myös kengät melko tehokkaasti ruskeiksi.  Meidän yhdestä suihkusta vesi tulee melko ohuena juovana joka ei turhan paljoa kastele, pakko oli ostaa pesusieni millä saa jalat pestyä. Jos vaan seisoo suihkun alla, niin jalkojen lika ei lähde mihinkään. Ennen suihkuun menoa on myös hyvä tarkistaa, että suihkusta tulee lämmintä vettä.

Yleisissä vessoissa käsipaperi on kuin meidän piirustuspaperia, kovaa A4:sta. Vessapaperi taas on sellaista jossa ei ole paloja, siitä vaan repii sen verran kun haluaa. Se taas on sen verran ohutta ja haurasta ettei siihen voi käsiä kuivata. Se vain hajoaisi käsiin.

Aika täällä on hieman erikäsite kuin Suomessa. Mikään ei tapahdu sillä kellon lyömällä kun on jotain sovittu. Esimerkiksi työaika on 9-14, joinain päivin lähdemme talolta vasta klo 9, ja ennen kuin muut on jätetty matkan varrella, saatamme töissä olla vasta puoli kymmenen.

Ensimmäinen harjoittelu viikko terveysasemalla alkaa olla lopuillaan. Pasua health center jossa olemme, on pieni terveysasema, jossa työntekijöitä on yhteensä 57. Terveysasema koostuu muutamasta pienestä rakennuksesta, joissa eri osastot on eri rakennuksessa. Oli lasten ja naisten osasto samassa sekä miesten osasto.  Sitten oli muutama huone missä oli lääkäreiden huoneet. Ensimmäisen päivän olimme Niinan kanssa huoneessa, johon tuli raskaana olevia naisia. Naisilta katsottiin ja täydennettiin äitiyskorttia. Mittasimme heiltä verenpaineet ja tunnustelimme vatsaa sekä kuuntelimme vauvan sydänääniä. Äideiltä joilla raskaus oli alkuvaiheessa, otettiin verinäyte ja tehtiin HIV-testi. Tuttua oli manuaalinen verenpaine mittari ja verinäytteen ottaminen. Tosin verinäytteen otossa oli joitain ”pieniä” eroavaisuuksia. Pistokohtaa ei puhdistettu mitenkään, hoitaja otti neulasta suojan pois ja laski sen takaisin pöydälle (jossa se hetken aikaa lojui kun hoitaja teki jotain muuta), täällä ei ole staassia millä saa suonet näkyviin, täällä staassina toimi kumihanska jota potilas itse piti olkavartensa ympärillä kiinni, hoitaja otti 10:ltä naiselta verikokeet samoilla hanskoilla, näytteenoton jälkeen pistokohtaan annettiin pumpulia, mitä potilas itse piti paikoillaan, täällä ei ole teippiä. Myöskään tutkimuspöydällä ei ole suojapaperia, siinä oli vain ohut patja. Vastaanotto huone jossa olimme, oli todella pieni.

Vastaanotto huone ekana päivänä

Toisena päivänä mittasimme lasten painoja. Täällä lapset käyvät joka kuukausi mittaamassa painonsa viiteen ikävuoteen asti. Vaaka oli hauska, se oli semmoinen mikä laitettiin roikkumaan ja lapset laitettiin sellaisista haalareista roikkumaan siihen. Osalle lapsille annoimme myös a-vitamiinia ja matolääkettä.  Päivän lopuksi pääsimme katsomaan synnytyksen. Täällä ei ole synnytyssalia, se oli ns. ”toimenpidehuone” jossa oli kaksi sänkyä. Ja koska sänkyjä ei voi nostaa eikä laskea, otti hoitaja jakkaran jonka päällä seisoi, jotta pystyi ottamaan vauvasta kiinni äidin ponnistaessa. Lapsi syntyi, mutta se ei päästänyt pihahdustakaan. Vauvan hoitajat laittoivat äidin vatsan päälle, missä pyyhkivät sen, katkaisivat napanuoran ja käärivät kankaaseen. Vauvan hoitajat siirsivät vieressä olevalle sängylle ja rupesivat tutkimaan sitä, vauva oli aika huonon värinen.  Hoitajat yrittivät imeä lapsen nenää ja nielua. (Imu ei tullut seinästä kuten meillä on totuttu, toinen hoitaja polki sen näköistä kapinetta, millä Suomessa poljetaan uimapatjaan ilmaa.)  Hoitajat laittoivat vauvalle aikuisten isot happiviikset. Lapsen syntymästä meni varmaan 10-15 minuuttia ennen kuin hoitajat soittivat lääkärin paikalle, koska kaikki ei ollut ihan kunnossa. Tässä vaiheessa me lähdimme Niinan kanssa, koska meitä tultiin hakemaan töistä. Seuraavana päivänä kuulimme että vauva voi hyvin ja kävimme katsomassa vauvaa ja äitiä. Täällä ei anneta synnytyksen aikana kivun lievitykseen mitään, nainen ei saa myöskään huutaa, jos hän huutaa niin hoitajat läpsivät äidin hiljaiseksi. Mies ei ole synnytyksessä mukana.

Lasten punnitsemista

Kolmantena päivänä olimme Niinan kanssa perhesuunnittelussa huoneessa jossa naisille mietittiin sopivaa ehkäisymenetelmää. Me ei Niinan kanssa oikeastaan tehty muuta kuin istuttiin, kun hoitaja ja asiakas keskustelivat swahiliksi. Pari kertaa hoitaja pisti ehkäisy injektion olkavarteen ja kerran se laittoi yhdelle naiselle ehkäisy implantin.

Niina ja "synnytyssali"

Tänään olimme Niinan kanssa koko päivän ”synnytyssalissa”, mutta ei ollut yhtään synnyttäjää. Joten siinä huoneessa oleva hoitaja kertoi meille, miten synnytys menee täällä ja siihen liittyviä asioita luimme englanninkielisestä kirjasta. Täällä töihin ei oteta eväitä mukaan. Aamuisin syömme talolla aamupalan jonka jälkeen meidät viedään töihin.  Hoitajasta riippuu, pidetäänkö puolen päivän jälkeen tee tauko. Yhtenä päivänä saimme oikeaa teetä, muina päivinä se on maistunut ainoastaan lämpimälle, imelälle maidolle (en tiedä onko siinä olenkaan teetä vai mitä se oikein on).

Paikallinen pyörätuoli :D