Pieniä kohtaamisia

”Mä oon kujia kulkenut, jäljessä lapsien parvet, niiden silmissä iloa ja kovan elämän arvet. ”

Tuossa yhtenä päivänä kun tulimme töistä, kävelimme Niina kanssa kadun reunassa. Näimme jo kauempaa, että koululaisluokka on tulossa toisesta suunnasta. Lapset aloittivat jo hyvästä matkaa vilkuttamisen ja huusivat tervehdyksiä. Vilkutimme lapsille takasin. Hetken aikaa lapset kävelivät tien toisella puolella, koko ajan vilkuttaen. Lapset jäivät odottamaan, että pääsevät koko luokkana tulemaan tien yli. Jatkoimme Niinan kanssa matkaa, hetken kuluttua kuulimme kuinka melkein 20 hengen ryhmä lähtee meidän takana juoksemaan ja samalla kuuluu lasten naurua. Käännyimme katsomaan taaksemme ja huomasimme, että lapset juoksevat meidän luo. Pysähdyimme hetkeksi, ja heitimme lasten kanssa ylävitoset tervehdyksiksi. Kun jatkoimme matkaa, lapset ottivat meidän käsistä kiinni, niin että kummassakin kädessä oli useampi lapsi kiinni. Jonkun matkaa kuljettuamme lasten opettaja sanoi lapsille että he jatkavat matkaa toiseen suuntaan. Kaikki vilkutti uudestaan ja taas heitettiin ylävitoset kaikkien lasten kanssa. Voi sitä lasten riemua, mikä niitten naamalla näky, kun ne sai hetken aikaa kävellä valkoihoisen kanssa. Niin vilpitön kohtaaminen, että kyllä sitä itsekin hymyili loppupäivän. 

Täälläkin alkaa pikku hiljaa olla joulukoristeita kaupoissa ja lähikauppaan oli tullut jo muovikuusi. Viikonloppuna kävimme naapurikaupungissa Arushassa, joulumessuilla. Ennen kuin autolla pääsi alueen sisälle, järjetyksenvalvojat katsoivat peileillä autojen pohjat. Kun auto oli viety parkkiin ja olimme menossa messu alueelle, jokaiselle tehtiin metallinpaljastimella turva tarkastus sekä laukut katsottiin. Oltiin hieman ihmeissään, et mitenkä nyt tämmöiset turvatarkastukset kun joulumessuille mennään. Messut oi isolla nurmikentällä, jossa oli melko paljon erilaisia kojuja. Suurin osa oli länsimaalaisia, jotka olivat siellä myymässä jotain käsintehtyä. Löytyi sieltä myös pipareita, oli pakko ostaa. Messuilla tapasimme yhden suomalaisen naisen, joka oli myymässä ruokaa. Häneltä kysyimme, miksi oli niin tiukat turvatarkastukset. Niin hän kertoi, että koska aiemmin syksyllä oli Keniassa se iso ampumavälikohtaus siellä kauppakeskuksessa, niin isoissa tapahtumissa missä on paljon länsimaalaisia on turvatarkastukset. Joulumessuilla näimme myös joulupukin ja hetken aikaa soi muutama joulukappale.

 

 

 

Myös paikallinen Punainen risti oli messuilla. Josta tulikin mieleen, itse en ollut paikalla, mutta pari meidän 

meidän talolla olevaa opiskelijaa olivat nähneet keskustassa tajuttoman miehen. Paikallisia oli ollut miehen ympärillä, mutta he eivät olleet kääntäneen miestä kylkiasentoon. Meidän talon pari tyttöä olivat menneet auttamaan miestä ja he olivat kääntäneet miehen kylkiasentoon sekä yrittäneet vähentää miehen verenvuotoa joka tuli miehen päästä. He olivat myös ehdottaneet paikallisille, että joku soittaisi ambulanssin paikalle. Kukaan ei ollut tiennyt ambulanssin numeroa. Kukaan ei tiennyt myöskään poliisin numeroa. Taksi oli ajanut potilaan ohi ja huikannut, että tuokaa potilas kyytiin. Paikalliset olivat nostaneet miehen autonkyytiin, niin että toinen oli ottanut miestä jaloista kiinni ja toinen kainaloista. Tytöt olivat yrittäneet sanoa, että potilaan pitäisi olla kylkiasennossa, koska tajuttomuuden syytä ei tiedetä, mutta paikalliset olivat laittaneet potilaan istuma-asentoon henkilöautoon.  Tytöt olivat takapenkillä miehen kanssa. Hoitoon menokaan ei ollut kovin yksinkertaista. Ensin taksi oli ajanut poliisiasemalle, josta heidän oli pitänyt hakea joku lomake että voivat viedä potilaan sairaalaan. Poliisiaseman jälkeen taksikuski oli ehdottanut että ajaisi lähimpänä olevaan sairaalaan, mikä on myös halvempi. Sairaala oli ollutkin kiinni joten heidän piti lähteä ajamaan kauempana olevaan sairaalaan. Koko matkan ajan potilas oli ollut tajuton. Toisessa sairaalassa potilas ilmeisesti sai hoitoa. Mutta kaikki oli tapahtunut todella hitaasti, aina kadulta sairaalaan pääsyyn asti sekä hoitajien toiminta sairaalassa. Näin siis tajuttoman hoito polku Tansaniassa, jokainen voikin miettiä miten se Suomessa menee. 

Viimeinen harjoittelu viikko alkaa. Viikolle on tiedossa pari tutustumiskäyntiä, tarkoitus olisi käydä katulapsi keskuksessa sekä päiväkodissa.